Sivu­kartta

Tuusulalainen neito Johanna Sofia Björklund (s. 1880) sai Onnelan tilan lahjaksi vanhemmiltaan täyttäessään 25 vuotta 11. marraskuuta 1905. Hänen isänsä oli entinen halkokauppias, myöhemmin suurliikemies G. Björklund.

Johanna Sofia toimi hovinaisena Pietarin keisarillisessa hovissa ja ryhtyi varsin nuorena venäläisen upseerin Paul Nikolajevitsch Shabelskin rakastajattareksi. Johanna Sofia tapasi Shabelskin tanssiaisissa vuonna 1897. Shabelski oli suunnattoman rikas mies; hän omisti kivitaloja Pietarissa ja Moskovassa, useita tiloja eri puolilla Venäjää sekä suuria metsäalueita. Tuohon aikaan Shabelski opetti ranskaa Pietarin sota-akatemiassa aatelisille upseereille, mutta ei vaivautunut nostamaan palkkaa valtiolta, koska ei tarvinnut rahaa. Tuttavapiirissä hänestä käytettiin puhuttelunimeä "ruhtinas". Hän oli jo nuorena solminut avioliiton venäläisen ylimysperheen tyttären kanssa ja heillä oli ainakin kaksi poikaa.

Yltäkylläisyydestä vararikkoon

Johanna Sofia ja Shabelski viettivät kesiään Onnelassa vuodesta 1906 lähtien. Niihin aikoihin Shabelski sai komennuksen Helsingin santarmijoukkoihin, ja Onnela oli sopivan lähellä. Pietarista tuodut puutarhurit istuttivat Onnelan pihalle eksoottisia kasveja, rakensivat keinotekoisen puron, vesiputouksen sekä suihkulähteen. Elämä oli kesäisin ylellistä ja juhlat loisteliaita. Talvisin Johanna Sofia toimi Shabelskin lasten kotiopettajattarena Pietarissa ja Onnela nukkui Ruususen unta.

Ennen vallankumousta Shabelski sijoitti rahansa ja arvopaperinsa puoliksi Venäjän ja puoliksi Saksan pankkeihin. Hänen ovela suunnitelmansa kuitenkin petti, kun molemmat keisarikunnat kukistuivat; vallankumous vei jopa maat ja metsät.

Pako Onnelaan

Vallankumouksen puhjettua 1917 Johanna Sofia ja Shabelski pakenivat Pietarista Onnelaan. Paikalle ilmaantui myös Shabelskin vihitty vaimo Anastasja Shabelskaja. Ylpeä rouva oli jo kauan tiennyt Shabelskin ja Johanna Sofian suhteesta, mutta hänen oli ollut pakko sietää asia. Onnelassa rouva joutui sulattamaan myös sen, että Shabelski vietti yönsä Johannan vuoteessa ja tämä sai julkisesti puolison kohtelun. Lopulta rouva lähetettiin Pariisiin, jossa hänen ja Shabelskin yhteinen poika jo eli maanpaossa.

Vallankumouksen jälkeiset vuodet olivat Onnelassa kurjuuden aikaa. Vähät pelastetut rahat loppuivat pian ja elettiin kädestä suuhun. Korut ja arvoesineet myytiin ja aikaa kulutettiin pelikorttien parissa.

Täysihoitolatoiminta alkaa

Köyhyyden ahdistaessa Johanna Sofia perusti Onnelaan 1920-luvulla täysihoitolan opiskelijoille, valtion miehille ja taiteilijoille. Tuusulan Rantatielle oli vuosisadan alussa muodostunut mielenkiintoinen seurakunta, johon kuului taiteilijoita, kuten säveltäjämestari Jean Sibelius, taidemaalarit Pekka Halonen, Venny Soldan-Brofeldt ja Eero Järnefelt sekä kirjailijat Juhani Aho ja Eino Leino, joka asui Onnelassa vuosina 1923-24. Heitä kaikkia innoittivat Tuusulan maisemat kauneudellaan ja luonnonrauhallaan.

Onnelan toiminnalle suuntaus oli suotuisa. Johanna Sofia perusti Rantatien varrella olevaan huvimajaan kioskin, josta myytiin kahvia, pullaa ja tupakkaa sekä jopa pirtua kieltolaista huolimatta.

Kuvassa on Johanna Björklundin lapsuudenperhe. Hän peri Onnelan tilan isältään, ja aloitti siellä täysihoitolatoiminnan jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin 1920-luvulla.

Rakkaustarinan myrskyisä loppu

Myöhemmin 1930-luvulla Johanna Sofia rakastui itseään 18 vuotta nuorempaan kirjailijaan Unto Karriin. Perin taikauskoinen Johanna teetti lemmennostatustaikoja sekä juotti Karrille mustalaisnaisen valmistamaa lemmenjuomaa. Shabelski sai suhteen selville. Ennen joulua 1935 vietettiin Onnelassa riehakkaita juhlia, joissa Johanna Sofia juotti vieraitaan huolimatta Shabelskista. Juhlien jälkeisenä aamuna Shabelski löydettiin kuolleena; tämän ajateltiin johtuneen mustasukkaisuuden aiheuttamasta sydänkohtauksesta. Myöhemmin Karri on kertonut, että Johanna Sofia oli järjestänyt Shabelskin ikuisen unen myrkkypillereillä.

Tämän jälkeen Johanna Sofia muuttui täysin. Hän ei koskaan enää mennyt Shabelskin huoneeseen, eikä edes osallistunut tämän hautajaisiin. Hän pukeutui mustiin ja luki yöt venäläistä raamattua. Hän joutui pian tämän jälkeen Kellokosken mielisairaalaan, jossa hän kuoli 10. syyskuuta 1936.

Onnela myydään näkövammaisten yhdistykselle

Johanna Sofia oli määrännyt testamentissaan Onnelan tilan Shabelskille. Shabelskin perilliset myivät Onnelan 5.1.1937 Sokeain liitolle. Vuonna 1907 perustetun liiton nykyinen nimi on Näkövammaisten Loma ry. Siitä lähtien Onnela on ollut näkövammaisyhdistyksen omistuksessa lukuun ottamatta lyhyttä aikaa jolloin paikka oli sotilaskäytössä.

Onnelassa investoitiin ja rakennettiin voimakkaasti 1980-luvulla. Silloin otettiin suuria valuuttavelkoja, joiden hoitaminen kävi ylivoimaiseksi Suomen devalvoitua markan kaksi kertaa nopeassa tahdissa ja päästettyä sen kellumaan syksyllä 1992.

Keväällä 1993 Näkövammaisten Loma ry luovutti Onnelan Näkövammaisten Keskusliitolle. Onnela toimii nykyisin loma- ja kurssikeskuksena yhteisöille ja yksityisasiakkaille. Impivaara-rakennuksessa on edelleen Eino Leino -muistohuone.